LAOS-MEKONG-DROUGHTYksi ihmiskunnan perustarpeista on ruoan saaminen, mikä ei nykymaailmassamme ole itsestäänselvyys. Nälästä ja nälänhädästä on tullut miljooniin vaikuttava maailmanlaajuinen ongelma, mikä on yksi yhteiskuntien vihollisista eri puolilla maapalloa.

Valtava määrä pieniä lapsia kokee nälkää päivittäin ja elää kriittiset kasvuvuotensa aliravittuna ilman mahdollisuuksia saada päivittäin kaikki tarpeellinen energia ja vitamiinit. Miljoonille ihmisille elämä on päivästä toiseen kamppailua elämästä ja selviytymisestä hengissä, samalla kun toisella puolella maapalloa ihmiset heittävät pois ruokaa, koska sitä tehdään liikaa senhetkisiin tarpeisiin. Samalla länsimassa lisääntyy kodittomien määrä ja henkilöt joutuvat kokemaan nälkää työttömyyden ja muiden syiden vuoksi. Nälkä siis tavalla tai toisella koskettaa nykyään suurinta osaa maailmaa, vaikka on paljon ihmisiä, jotka elävät yltäkylläisyydessä.

Erään arvion mukaan koko maailman jokaista yksilöä kohden käytetään ruokaan keskimäärin euro päivässä, jolloin jos hyvinvointivaltioissa ja länsimaissa ruokakustannukset ovat satoja euroja, monissa kehitysmaissa ihmiset saavat elantoonsa varoja hälyttävän vähän.

Kriittiset sotatilat tai levottomuudet saavat myös osaltaan aikaan sen, että ihmiset eivät saa ruokaa, sillä ruoan jako keskeytyy eikä varastoja ole saatavilla. Nälällä on monia syitä ja tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin päättäjien toimia olosuhteiden parantamiseksi.

Mitä nälänhädälle on tehtävissä?

Ruokalähetyksiä ja muuta avustusta antavat järjestöt ovat auttaneet merkittävästi hädässä olevia ihmisiä. Lähetyksiä lähetetään Euroopasta eniten Afrikan eri maihin, jossa tarve on ollut sotatilojen ja valtion talouden romahtamisen vuoksi kriittinen.

Hyväntekeväisyysjärjestöillä ja yksittäisten varakkaiden ihmisten lahjoituksilla olisi mahdollisuus ruokkia tuhansia ihmisiä, mutta paljon riippuu siitä, miten varat käytetään. Valitettavasti monet lahjoitukset eivät aina saavuta nälkää kärsiviä ihmisiä, vaan suurin osa rahavaroista kuluu järjestöjen ylläpitämiseen, toimintaan, palkkoihin, lentokuluihin ja kaluston ostamiseen, kuten jakeluautoihin ja henkilökunnan toimitiloihin.

Avustukset auttavat hetkellisesti, mutta pysyvämpää apua nälänhätään voitaisiin saada järjestämällä koulutusta ja osaamista elintarvikkeiden tuottamiseen ja viljelyyn. Moni äärimmäisissä oloissa elävä ei ehkä tiedä, miten viljellä ja tuottaa ruokaansa, vaikka siihen saattaisi olla mahdollisuus. Tässä eteenpäin avustaminen voisi saada ihmisen nousemaan äärimmäisestä köyhyydestä. Koulutuksen lisääminen auttaa joka tapauksessa mahdollisten työpaikkojen saamiseen ja siten yksilön talouden kasvuun, joten peruskoulutus olisi yksi lähtökohdista nälänhädän vähentämiseksi. Ihmisten kouluttaminen huolehtimaan itsestään ja läheisistään olisi siis paras keino akuutin ruoka-avustuksen lisäksi.